Eek... Kotio

Nyt kun kotiinlähtöön on aikaa enää neljä päivää, niin on alkanut tulemaan fiilis että ei tekis mieli vielä lähteä. Nyt vasta oon jotenkin oppinut nauttimaan olostani täällä kun ulkolämpötila on noussut miellyttäviin lukemiin ja on lehti puussa. Kävin tuossa yks päivä ulkona puistossa kameran kanssa ottamassa kuvia kukista, ruohosta ja omista jaloista. Olo oli kuin kolmevuotiaalla joka tutkii ympäristöään. Moniko teistä voi sanoa äkkiseltään muistavansa miltä ruoho tuntuu paljaissa jaloissa. Miltä tuntuu puun kaarna tai vaikka asvaltin pinta. Miltä ruoho tuoksuu? Enkä nyt tarkoita sitä hajua mikä tulee kun sitä leikataan. Tekee varmaan ihan hyvää itse kullekin välillä heittää ihan selälleen ja ihmetellä vaan. Rentouttaa. Kokeilkaa vaikka.


Anna-Kaisa lähti jo kotia kohti. Sillä on työhaastattelu perjantaina. Toivotaan parasta. Tänään oli viimenen valokuvauskurssin tunti. Sain ihan mukavaa palautetta kuvista, vaikka kaikkiin en ollut ihan älyttömän tyytyväinen. Huomenna pidän esitelmän Global Business-kurssilla ja sen jälkeen on koe. Sit on sekin kurssi siinä. Sen jälkeen täytyy enää palauttaa peliprojekti, joka sekin on lähes valmis. Asiat alkaa oleen hyvällä mallilla. Pakkasin melkein kaikki kamppeet jo laukkuihin. Alkuun näytti että loppuu tila kesken, mutta sain lopulta kaiken sopimaan. Perjantaina käyn hamstraamassa vielä sen verran vaatetta mitä laukkuihin sopii, lauantaina käydään mahdollisesti Six Flags (Great America)-huvipuistossa. En oo ihan varma tuosta reissusta vielä. Kalliiks tulis ja musta tuntuu että oon vähän vanha huvipuistotouhuun.

Ohhoh.

Yleensä oon aika kova poika haukkumaan tuota kaiken kansan rakastamaa KELAa, mutta nyt täytyy antaa ihan hyvääkin palautetta. Sain erääseen mailiin vastauksen kuudessa minuutissa. :)

Viikonloppu

Haukotus. Nukuttipa aika makeasti. Se on kaunis lauantai"aamu" ja kello näyttää sen verran, että missasin lounaan. Viikonloppusapuskat tuolla ruokalassa on melko ankeita. Kaikki on jotain mikä on tosi helppo valmistaa. Friteerattua kanaa, riisiä ja mitä vielä. Italian Beef tosin kyllä yleensä maistuu.

Uutta asuntoa varten piti hankkia vaikka minkälaista todistusta. Suhteellisen helposti onnistui noiden asioiden hoitaminen puhelimitse täältäkin käsin. Palvelunumeroihin ei tarvinnut onneksi soittaa, koska ne vaan ei toimi. Yliopiston opintotukilautakunnan (kelan kätyrit) puhelinasiointiajat on klo 13-16, joka ei meikäläiselle oikein aikaerosta johtuen sovi. En aio herätä klo 6.00 ellei oo aivan pakko. Pistin siis sähköpostia kelan sivuilta löytyneeseen osoitteeseen. Kovin suuresti ei yllätä, ettei tuohon mailiin olla vielä vastattu. Ihan hirveesti en tuota laitosta arvosta.

Laiton numero

09 F9 11 02 9D 74 E3 5B D8 41 56 C5 63 56 88 C0

Minusta tuli juuri rikollinen. Kyseisen numerosarjan julkaiseminen nimittäin on laitonta. Kyseessä on HD-DVD:n salauksenpurkuavain. Googlestä kyseinen numerosarja löytyi aamulla n. 1 200 000 kertaa. Nyt lukema oli jo 2 700 000. Kannan vaan korteni kekoon.

Kotiutumisvalmisteluja

Siinäpä sitä sitten ois tulevan kämpän pohjapiirustusta. 59 neliön saunallinen kaksio Lutakosta., Schaumanin puistotie 8 Tuo kämppä vaikuttaa aika hyvältä näin speksien valossa. Pitää vielä käydä itse paikan päällä ihmettelemässä kunhan pääsee takaisin Suomeen.

Chicagon kevat

http://www.cc.jyu.fi/~mikmatti/usa2007/chicago_spring/

Paluulento

Ha! Varasin juuri paluulennon Suomeen 13. päivälle toukokuuta. 3 viikkoa ja 4 päivää niin olen kotimaaperällä. Se maittaa kyllä. Mukava maa tämä USA:kin on, mutta asuntolassa asuminen ei vaan enää napostele. Jos olis ihan asunto/solu niin homma olis ihan eri. Ja näin jälkiviisaana täytyy sanoa että kyllä täällä melkeinpä kokonainen vuosi pitäisi olla että pääsisi kulttuuriin sisään. Vasta näin loppuvaiheessa on ruvennut oikeasti tutustumaan ihmisiin. Vaikka tullessanikin olin mielestäni sujuva englanninpuhuja ja sain siitä jopa kehuja, niin en voi silti sanoa että olisin kovin luonteva ollut sosiaalisissa tilanteissa. Suomessa opitut sosiaaliset taidot nyt vaan ei toimi eri kulttuurissa ja kielessä. Aikansa siinä menee ennen kun oppii edes tervehtimään ihmisiä oikein. "What's up." Ei siinä kaverille aleta sepostamaan että mitä kuuluu. Tulee tosi typerä olo vaan kun ei osaa reagoida sosiaalisiin tilanteisiin luontevasti. Aikaa se ottaa. Ei muuta.

Niin ja sain siis järjestettyä viimesen viikon kokeet ja esitelmät niin, että teen ne aiemmin kun muut. Teettänee vähän ylimääräistä työtä, mutta sen kestän. Laskeskelin jopa että täällä oleminen 29. päivään asti tulisi suurinpiirtein yhtä kalliiksi kuin tuon ylimääräisen lentolipun ostaminen 13. päivälle. En siis menetä mitään.

Kolopalloa on tullut pelattua. Neljä kertaa on oltu rangella. Kaksi palloa olen onnistunut lyömään 2. reiän tienoille rangen sivuverkon yli. Oon vaan niin hyvä. Kolme ekaa kertaa meni swingiä reenaillessa ja tänään oli vuorossa pitching. Eli tommonen keskimatkan lähestymislyönti. Mukava peli se on. Ei oo tosin helppo. Ite oon omasta mielestäni pärjännyt harvinaisen hyvin. Pitchit meni tänään jo aika suurella prosentilla sinne (suuntaan) minne piti. Tuota herrasmiesten lajia pelataan tiistaisin ja torstaisin säävarauksella. Ensi viikolla vuorossa on chipping ja bunkkerista lyönti.